Etäopiskelu: Uhka vai mahdollisuus?

Tämä teksti on Turun ammattikorkeakoulun digitaalisen liiketoiminnan opiskelijan ajatuksia koronan aiheuttamista etäopiskelujärjestelyistä. Onko etätyöskentely uhka vai mahdollisuus? Tämä jakaa mielipiteitä – toisille etätyöskentely sopii, toisille taas se saattaa tuoda haasteita. Mutta ainakin tämä aika on opettanut meille kaikille paljon.

 

Millaista se etäopiskelu on?

Herätyskello soi puolituntia ennen ensimmäistä luentoa. Valun sängystä laiskasti aamun rutiineihin, kahvit tulille ja koira hihnan päähän ulkoilmaa ihmettelemään. Noin viisi minuuttia ennen luennon alkamista istun kahvikuppini kanssa tietokoneen ääressä kokeilemassa, onko minulla tarvittava kutsulinkki ja mahtaakohan se toimia.

Jos ei ole aamuihminen, nauttii ainakin siitä, että koulumatka on jäänyt etäopiskeluaikana kokonaan pois. Tauoilla voi tarvittaessa hoitaa muita kotihommia ja jos sattuu omistamaan nelijalkaisia otuksia, niillä tuskin on pahaa sanottavaa isännän tai emännän etäopiskelusta. Mutta myös paljon muuta on jäänyt pois.

Tällä viikolla eräällä luennolla tehtiin kuunteluharjoitus, jossa harjoittelimme mitä todellinen kuunteleminen myyntitilanteessa oikeastaan tarkoittaa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka nopeasti sitä onkaan verhoutunut tämän etäopiskeluajan taakse, jossa ei edes tarvitse näytellä olevansa läsnä. Luennoilla kameran käyttäminen ei ole yleensä välttämätöntä. Tässä harjoitteessa kuitenkin laitoimme kameratkin päälle ja oli oikeastaan mukavaa nähdä luokkakaverien naamoja. Harjoitus toimi myös hyvänä muistutuksena, kuinka olennaista kehonkieli ja ns. sanaton viestintä on kaikessa kanssakäymisessä.

Harjoitteessa luokkakaveri kertoi ensin itselleen jonkun merkittävän asian ja muiden piti näytellä, etteivät he ole kiinnostuneita. Se oli kaikin puolin ikävää – ei tuntunut mukavalle tarkoituksella olla epäkiinnostunut eikä puhujallakaan ollut intoa jatkaa, kun muut eivät edes katsoneet kameraan. Tämä sai minut ajattelemaan, että sellaistako se on opettajille? Pelkkää toivoa, että me opiskelijat olemme kuulolla, emmekä viilaa kynsiä tai tiskaa samalla, kun oppitunti on käynnissä? Kun olen pitänyt esitelmää Teams-yhteyden kautta, onko siellä oikeasti edes kukaan kuuntelemassa?

Hyvin usein etäyhteydellä pidetyllä oppitunnilla kuuluu pelkkää sirkkojen siritystä, kun opettaja esittää kysymyksen. Oliko puhetta luokkahuoneissa enemmän, kun olimme kaikki fyysisesti ja henkisesti läsnä? Ihan varmasti. Vaikka esitelmän pitäminen etäyhteydellä on siinä mielessä mukavampaa, ettei kukaan näe hermostuneesti vatkaavia käsiäni, voi esiintyminen tulevaisuuden työelämässä olla taas sata kertaa haastavampaa. Mute-napin taakse on niin mukavan helppo piiloutua.

 

Kuuluuko? Kuuluuko?

Teknisiä ongelmia riittää toki myös. Mikit ei toimi, näytön jakaminen ei onnistu. Oppitunti alkaisi kolmen minuutin päästä, mutta kutsulinkkiä mihinkään ei vielä näy. Puhumattakaan rauhallisen tilan luomisesta kotona. Perheen pienimmille voi olla vaikeaa selittää, että vaikka vanhempi on kotona, hän ei oikeasti voi nyt olla läsnä. Naapuri remontoi ja koira haukkuu ikkunasta oravia. Joku unohtaa oman mikkinsä auki palkinnon arvoisen aivastelukohtauksen ajaksi.

Tämä järjestely kysyy pitkää pinnaa ja huumorintajua. Toisilla varmasti siirtyminen etätyöskentelyyn on sujunut mutkattomammin kuin toisilla ja osa mutkattomuudesta huolimatta kaipaa sitä yhteistä luokkahuonemeininkiä. Uutena opiskelijana varsinkin on tärkeää oikeasti tutustua omiin luokkakavereihin, jotta ryhmäytyminen tapahtuu ja uusia kavereita löytyy. Muutamat kerrat tänä keväänä on kokoonnuttu ammattikorkean tiloissa. Se on aina ensin aiheuttanut itsessäni hieman kitinää ja harmitusta, sillä olen uppoutunut hyvin mukavuusalueelleni, piilon mute-napin taakse. Kuitenkin lopulta on ollut aina hyvä mieli, kun on nähnyt luokkakavereitaan edes sieltä maskin takaa.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta, on järjestelyt ja etäopiskeluun siirtyminen pääsääntöisesti sujunut kuitenkin hyvin. Nykyaikainen teknologia kyllä mahdollistaa sen, että ryhmätyöskentely onnistuu myös omalta kotisohvalta. Ja tekee siitä myös monessa mielessä joustavampaa. Kaikkien ei tarvitse olla samassa tilassa, jotta työskentely onnistuu. Se antaa myös vapautta, jos on estynyt tulemaan koululle tai muuhun sovittuun ryhmätyöpaikkaan, ei silti tarvitse olla poissa. Eivätkä opettajatkaan ole meitä hylänneet oman onnemme nojaan, vaan ovat edelleen tavoitettavissa samalla tavalla kuin ennenkin. Tulevaisuuden työelämä tulee varmasti myös painottumaan enemmän etä- ja hybridityöskentelyyn ja jos jotakin, ainakin me tulemme olemaan sen kanssa täysin sinut. Saamme tästä ajasta paljon arvokasta kokemusta ja taitoa toimia tulevaisuuden haaveammateissamme!

 

Kirjoittanut: Seija Nyyssönen, Tradenomi (AMK), digitaalinen liiketoiminta (Salo IoT Campus)